10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, Pekka, siirtyi Valo-valmennuksen kuntouttavan työtoimintaan toisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Viikko-ohjelma oli neljä päivää viikossa neljä tuntia päivässä. Pidempään työpäivään ei ollut tarpeeksi motivaatiota.
Yläkouluikäisenä alkaneen runsaan päihteiden sekakäytön takia työhistoria oli lyhyt. Ammatillisen koulutuksen saaneella miehellä oli Kaksi puolen vuoden pituista työllistämistukityöjaksoa, rakennuksilla ja pesulassa. Lapsen syntymän myötä Pekka halusi palata takaisin ”yhteiskuntaan”. Alkoi vuosien (yli viisi vuotta) kuntouttavan työtoiminnan jakso kaupungin eri toimipisteissä. Vuosiin mahtui rakennus- ja pintakäsittelyalan, teknisen puolen ja muuttojen avustamiseen liittyviä tehtäviä.
Ikuisen kuntoutujan leima
Valo-valmennukseen tullessaan Pekka oli turhautunut ja vihainen mies. Kuntouttava työtoiminta ei ollut edistänyt työelämään pääsyä. Päinvastoin, Pekka koki leimautuneensa surkimukseksi, ikuiseksi kuntoutujaksi. Päihteistä irti pääseminen ja ahkerointi eri kuntouttavan työtoiminnan tehtävissä eivät hänen mielestään riittänyt vakuuttamaan Te-toimiston, työvoiman palvelukeskuksen työntekijöitä eikä työnantajia hänen työhalujensa aitoudesta ja kestävyydestä. Pekan mukaan sitoutuminen ja ahkeruus eivät olleet johtaneet muualle kuin toiseen kuntouttavan työpaikkaan.
Hänen oli silminnähden vaikea kertoa omasta tilanteestaan rakentavasti ja rauhallisesti. Terävät ja ivalliset kommentit ja kysymykset siitä, miksi yhdeksän euron ylläpitokorvauksen pitäisi riittää motivoimaan hänet, yksinhuoltajan vuosi toisensa jälkeen? Miksi hän raataisi ja tekisi pidempään kuin neljän tunnin työpäivää – sama raha joka tapauksessa? Pekan mukaan turhautuminen oli vienyt halun yrittää, työn tekeminen ”matalalla profiililla” puolestaan ylläpiti ja vahvisti kuntouttavassa työtoiminnassa olevan luuserin leimaa entisestään.
Koulutuksen kautta töihin
Toivottaman ja ahdistuneen ihmisen purkaukset edistävät harvoin asioiden sujuvuutta. Niin nytkin, Pekkaa pidettiin hankalana tyyppinä, joka ei ollut kiinnostunut oikein mistään ja jonka kanssa oli vaikea tulla toimeen. Säännöllisen yhdessä tekemisen, rohkaisujen ja monien haastavien, ikävien keskusteluiden jälkeen Pekka suostui aloittamaan työnhaun yhdessä valmentajien kanssa. Hänen oli vaikea uskoa, että se johtaisi mihinkään, vaikka edellisen työpaikan johtaja lupautui mielellään suosittelijaksi. Hänen mukaansa Pekka on fiksu, hyvä työntekijä jossa on potentiaalia vaikka mihin. Kehut eivät lämmittäneet: ”Kuka oikea pomo uskoo kuntouttavan työpaikan pomon suosituksia?”
Kyynisen työnhakijan hakemukset johtivat kuitenkin nopeasti muutamien vuokratyöfirmojen haastatteluun ja siitä edelleen määräaikaiseen työhön rakennuksilla. Työ keskeytyi Te-toimiston ja henkilöstövuokrausfirman järjestämään rekrytointikoulutuksen, jossa koulutettiin alueen yrityksiin osaavaa henkilökuntaa. Pekka työllistyi koulutuksen jälkeen. Valo-valmennuksen palautelomakkeeseen hän kirjoitti pitäneensä riittävää kontrollia ja tekemistä hyvinä asioina. Valo-valmennus ei ollut lisännyt hänen hyvinvointiaan, mutta siitä seurannut työllistyminen ja opiskelu kyllä.