Valmistuin ylioppilaaksi 2014, jonka jälkeen halusin jatkaa yliopistoon. Tässä välissä tarvitsin rahaa, joten ilmoittauduin työkkäriin. Työkkäri ehdotti työpajaa, mikä aluksi särähti hieman korvaan omien ennakkoluulojen takia, lähinnä nuoriin liittyen. Lopulta kuulin, että hyvä lukiokaverini oli työpajalla töissä ja minulle varmistui, että varmasti sopisin minäkin sinne. Työskentely palvelutyöosaston keittiössä ja kahviloissa oli monipuolista ja johdettua; kun kysyin neuvoa tai apua, sitä myös helposti sain. Kannustava ja kehittävä ilmapiiri antoi luvan opetella ja kehitellä itselle ja muillekin uusia ruokalajeja, joista suurin osa onnistui hyvällä lopputuloksella. Tämä kokemus sai innostumaan ruoanlaitosta vielä enemmän ja opettelemaan sitä lisää. Kun itse halusi oppia niin ympäristö myös salli sen. Tuntuu kuin olisin parissa vuodessa käynyt kokkikoulutuksen.
Otin pajalla olosta kaiken hyödyn irti
Monelle työpaja tuntui välillä olevan pakollinen laitos, jonka avulla saisi itselleen kelan tuet, näkemättä kaikkea hyötyä mitä työpajasta saisi. Itse päätin ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti: opettelin ymmärtämään ja lukemaan erilaisia ihmisiä, kehitin omaa työtä ja otin työn ylipäätään vakavasti sekä annoin työstä ja toimitavoista kriittistä palautetta ja kehitysideoita, sillä koen työpajan olevan henkilöstön ja nuorien välistä vuorovaikuttamista.
Huonotkin hetket hoidettiin inhimillisellä otteella
Itse henkilökunta oli hyvinkin erilaista, mutta samaan aikaan kaikkia yhdisti halu työskennellä nuorien parissa. Ohjaajista sai paljon irti, kun itse osasi auttaa ja olla ahkera, noudattaa sovittuja sääntöjä ja olla luotettava. Apua omaan elämään ja työhön sai aina kun sitä pyysi, joskin kiireen takia sitä välillä täytyi odottaa. Hiljalleen sai itselleen enemmän vastuuta ja tilaa, ja kun osoitti tätä vastuuta, sai työkumppanien kanssa keittiön haltuunsa, joka auttoi keittiön kehittämisessä, päätöksenteoissa, organisoimisessa ja palautteen toteuttamisena. Välillä henkilökunnasta paistoi läpi kiire, omat ongelmat ja että välillä on huonoja päiviä jokaisella. Parissa vuodessa oppi huomaamaan milloin kyseisiä päiviä oli. Minusta tämä oli erityisen tärkeää sillä huono olo ei koskaan purkautunut nuoriin, mutta toisen olotila sai huomaamaan, että kaikilla on joskus huonoja päiviä. Tämä oli tärkeää, sillä varsinkin huonosti voivat ja ongelmallisetkin nuoret huomasivat, että ohjaajatkin ovat inhimillisiä ja miten kaikilla on joskus huono olla ja se on hyväksyttävää. Huonoa oloa ei saa peitellä tai kätkeä vaan se pitää käsitellä.
Valmistauduin pajalla yliopiston pääsykokeisiin
Työpaja edisti myös omaa opiskeluani. Viimeiset viisi kuukautta pajalla sain lukea kaksi tuntia päivässä kahtatoista eri pääsykoekirjaa. Koko annettu aika tulikin tarpeen, mutta se tuotti myös tulosta: pääsin viimein muuttamaan uudelle paikkakunnalle ja minut hyväksyttiin opiskelemaan Turun yliopistoon. Hyvien ruoanlaittotaitojen lisäksi sain lisää kiinnostusta aiheeseen. Tämä mahdollistaa esimerkiksi oman alan maisterivaiheessa perehtymään raaka-aineiden bioaktiivisiin yhdisteisiin, kemiallisten ja biokemiallisten reaktioiden ymmärtämiseen ja käyttämiseen elintarviketeollisuudessa sekä laatutekijöiden selvittämiseen.
Työpaja ei antanut valmiiksi pakattua reppua selkään tai valmiiksi hyväksyttyä opiskelupaikkaa. Työpaja antoi tyhjän pöydän eteen, jossa kaikki saavat taustastaan riippumatta näyttää tietonsa ja taitonsa ja kehittää niitä, mutta myös antamalla tilaisuuden uusien asioiden opetteluun. Pöydän ääreen saa helposti apua jos sitä pyytää, tai kavereita pelaamaan korttia jos välillä pitää hengähtää.
