On vaikea lähteä analysoimaan pajakokemuksiani tai sitä, miten se jotenkin olisi rikastuttanut elämääni, lähinnä siksi että olen ollut täällä niin vähän aikaa. Ihmisellä kestää keskimäärin kymmenen päivää sopeutua lämpötilan muutokseen, joten mielestäni ei kannata tehdä johtopäätöksiä mistään muustakaan ennen kuin nuo kymmenen päivää tulevat täyteen.
Ketään ei ole murhattu. Se on mielestäni positiivinen asia. En ole myöskään (tietääkseni) saanut mitään pysyviä traumoja, mutta sehän selviää vasta vuosien päästä psykoterapiassa. Olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, käynyt mielenkiintoisia keskusteluja ja tullut aina paikalle sovittuun aikaan. Siinähän on jo kokemusta kerrakseen.
Mitä sitten odotan tulevaisuudessa? Onko minulla kenties jotain haaveita, joiden odotan toteutuvan täällä pajalla? Sanotaan vaikka kyllä. Ainakin, jos en joudu tarkentamaan mitenkään. Koska oikea vastaus on ”en tiedä.” Muistaakseni virallinen missioni on ”päämäärien selkeyttäminen työelämän suhteen”, tai jotain muuta yhtä tyylikästä. Koskaanhan ei voi tietää missä inspiraatio iskee tai kohtaa kohtalonsa.
On minulla myös negatiivisia kokemuksia. Lähinnä se, kun jouduin kirjoittamaan typerän tekstin pajakokemuksistani ja -odotuksistani. Ihan silmittömän typerä tehtävänanto. Mutta tein sen silti, ja ehkä se nyt lämmittää jonkun sydäntä. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain.
