Tulin pajalle loppuvuodesta 2012 ja olin pajalla noin puolivuotta. Pajalle tullessa olin 27-vuotias mies, jolla ainoastaan oli armeija tullut suoritetuksi loppuun asti. Kolmivuotinen ammattikoulu oli jäänyt aikaisemmin kesken ennen armeijaan menoa. Ammattikoulua en aikonut enää suorittaa loppuun, vaikka jäljellä oli enää kolme viikkoa ja päättötyö. Armeijan loputtua elämässä alkoivat päihteet näytellä suurta roolia, erityisesti kuningas alkoholi. Vuorokausirytmi oli sekaisin ja vähäiset työni olivat epämääräisiä ”harmaalla alueella olevia hanttihommia”. Ajokortin toinen vaihe oli jäänyt suorittamatta ja ajelin useamman vuoden vanhentuneella kortilla. Ulosottoon oli kertynyt rutkasti laskuja ja toimeentuloni muodosti toimeentulotuki. Työvoimahallinnon toimenpiteetkään eivät olleet tehonneet minuun.
Yksilövalmentajan vahva tuki viitoitti onnistumisien tielle
Tullessani pajalle työkokeiluun yksilövalmentajan ja työkkärin motivoituneen työvoimaneuvojan toimesta, pajan yksilövalmentaja ”varoitti”, että nyt laitetaan asiat kuntoon. Ensimmäiseksi otettiin kouluun yhteyttä, josko opinnot voisi suorittaa heillä loppuun. Koulusta näytettiin vihreää valoa opintojen aloittamiselle ja pääsin suorittamaan keväällä -13 kesken jääneitä opintojani loppuun. Sovimme yksilövalmentajan kanssa, että suoritan opintoja pajan ohella sekä tuella, jotta notkahdusta ei enää pääsisi tulemaan. Valmistuin samaisena keväänä ammattikoulusta metalli puolelta. Olin aikaisemmin ollut hetken töissä metalli alan yrityksessä, mutta työt siellä loppuivat, koska elämänhallintani oli niin sekaisin. Kuitenkin yrittäjä lupasi ottaa minut töihin myöhemmin, jos saan opintoni suoritettua loppuun. Yksilövalmentajan kannustamana soitin metallialan yrittäjälle, joka pyysi minua työhaastatteluun. Pääsin yritykseen koeajalla töihin, jonka jälkeen minut vakinaistettiin. Ajokortin toisen vaiheenkin sain suoritettua, jotta voin laillisesti ajalle autolla.
Nyt on kulunut neljä vuotta pajalta lähdöstä. Olen töissä samassa firmassa edelleen, jossa aloitin vuonna 2013. Toimeentuloni on kohentunut huomattavasti. Kaikki laskuni olen saanut hoidettua ajan tasalle ja ulosotossa ei enää ole mitään. Alkoholin käyttöni on nykyään mielestäni kohtuullista. Ja mikä parasta, minulla on perhe, puoliso ja kaksi pientä ihanaa lasta. Kaiken lisäksi meillä on oma koti paritalossa, jossa riittää tilaa lapsiperheelle.