Luulin pärjääväni yksin – iso muutos elämässä

Elämä. Eläminen ei ole niin helppoa. Elämässä on hyviä sekä huonoja asioita. Ihminen elää vain kerran. Toista tilaisuutta ei voi saada. Olen itse huomannut, että eläminen on vaikeaa. Omaan elämäänsä voi itse vaikuttaa. Olen kokenut paljon elämäni aikana hyviä ja huonoja asioita. Jotkut ihmiset luulevat pärjäävänsä yksin elämässä. Ei se ole niin. Kukaan ei pärjää yksin.

Aina elämässä tarvitsee toisten ihmisten läheisyyttä ja apua. Luulin pärjääväni yksin, etten tarvitse kenenkään apua. Olin väärässä! Kaikki tarvitsevat apua. Minä tarvitsin ihmisten apua omassa elämässäni. Tarvitsen edelleen. Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä. Avun pyytäminen voi pelottaa toisia ihmisiä, mutta sitä ei kannata pelätä. Kaikilla on varmasti joku keneltä pyytää apua.

Kyllästyminen elämään ja masennus

Olen 22-vuotias. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa Karvian kierrätyskeskuksessa. Olen asunut Karviassa yli 2 vuotta. Ennen, kuin muutin Karviaan. Asuin Hämeenlinnan lähellä pikku kylässä Hauholla. Opiskelin Kiipulan ammattiopistossa liiketalouden perustutkinnossa. Opiskelu oli siihen aikaan raskasta. Olin turhautunut opiskeluun.

Minua ei kiinnostanut opiskella. Olin kyllästynyt omaan elämääni. Opiskelun aikana tuntui siltä, etten jaksa elää. Minulla oli vaikeanlainen masennus. Masennus aiheutti pahaa oloa. Tuntui siltä, että en halunnut jatkaa elämääni. Sairastin masennusta 3 – 4 vuotta. Salasin masennusta 2 vuotta. En kertonut kellekään. En edes vanhemmilleni. Ammattikoulussa avauduin ryhmänohjaajalle. Kerroin hänelle miksi minulla on paha olla.

Oireet alkoivat 11 vuotiaana. Isäni kuoli 10 vuotta sitten. Isäni kuolema oli paha paikka koko perheelle. Minun sisarukset olivat pois tolaltaan. Minun piti olla vahvana. Minun piti auttaa muita jaksamaan elää eteenpäin. En surrut tai itkenyt isäni perään hautajaisten jälkeen. Pidin surun sisälläni. En halunnut huolestuttaa äitiäni, enkä sisaruksiani. En halunnut aiheuttaa pahaa oloa enää. Tein virheen, etten heti kertonut äidille pahasta olostani. Minun olisi pitänyt heti kertoa, mutta minua pelotti.

Kaikki järjestyy ajan kanssa

Kerroin äidilleni masennuksesta 18 vuotiaana. Onneksi äitini ei ollut vihainen. Hän huolestui. Onneksi sain apua ystäviltäni ja ryhmänohjaajaltani. En olisi koskaan uskonut, että puhuminen voi auttaa niin paljon pahaan oloon. Opin sen, että asioista kannattaa aina puhua. Älä koskaan pidä mitään sisälläsi. Kelle tahansa voi puhua, mutta kannattaa miettiä kenelle puhuu ja mitä puhuu. Ihan kaikkiin ihmisiin ei kannata luottaa. Niistäkin on huonoja kokemuksia. Minun luottamus on petetty monta kertaa. Siksi en luottanut helposti keneenkään. Ennen, kuin avaudut joillekin ystävällesi tai muille muistele onko tämä henkilö mielestäsi luotettava? Uskotko häneen? Jos luottamuksen pettää sitä on vaikea saada enää takaisin. Älä koskaan kerro kenenkään asioita toisille, jos toinen osapuoli ei halua. Luottamuksen pettäminen on vakava asia ystävyydessä ja muissakin asioissa. Älkää koskaan epäröikö. Kaikki järjestyy ajan kanssa. Koskaan ei ole liian myöhäistä hoitaa asioitaan kuntoon.

Elämä muuttui kerta heitolla

Ammattikoulun aikana tapasin miesystäväni. Olemme olleet yli 4 vuotta yhdessä ja kihloissa yli 3 vuotta. Asumme saman katon alla Karviassa. Miehestäni oli suuri apu masennuksen aikana. Hän kuunteli minua ja auttoi parhaansa mukaan. Hän ei koskaan hylännyt minua. Eikä jättänyt yksin. En olisi koskaan uskonut löytäväni niin ihanaa miestä. Kiitos kuuluu myös hänelle. Hänen ansiostaan sain masennuksen kuriin. Mieheni ja ystävieni ansiosta näin valon uuteen alkuun ja elämään. Kiitos myös kuuluu ryhmänohjaajalleni. Ilman häntä en olisi enää tässä. Tunsin toivonkipinän sydämessäni. En osaa sanoin kuvailla oloani tälläkään hetkellä. Minulla on edelleen hämmentävä olo tästä kaikesta.

Masennus muutti minua. Haluan auttaa muita ihmisiä. Auttaa heitä samoissa asioissa, mitä olen itse joutunut kokemaan. Minusta tuli avoimempi. Minulle sanottiin, että olen kuuntelevainen, empaattinen ja auttavainen ihminen. En ole ennen ollut. Oli vaikea tajuta sitä. Ajan myötä huomasin itsestäni samat asiat. Muistakaa masennus voi muuttaa ihmistä parempaan suuntaan.

Ryhmänohjaajalta sydämellistä tukea ja huolenpitoa

Valmistuin koulusta 2015. Koulusta valmistuminen on iso askel elämässä. Valmistuminen pelotti minua. Pelkäsin, etten enää näkisi parhaita ystäviäni. Olin suunnitellut, että valmistumisen jälkeen muuttaisin pois kotoa. Mieheni asui valmiiksi Karviassa. Ryhmänohjaajastani oli minulle paljon apua. Hän oli minulle, kuin toinen äiti. Hän piti minua, kuin omana tyttärenänsä. Pelkäsin jos en enää näe ryhmänohjaajaani masentuisin uudestaan. Hän sai minut pysymään kaidalla tiellä. Pelkäsin masentuvani uudestaan, jos hän ei ole enää elämässäni mukana. Minulle sanottiin, ettei kannata pelätä. En tule koskaan unohtamaan häntä. Hän on aina tukenani, joka tilanteessa. En näe häntä enää yhtä useasti, kuin ennen. Mutta onneksi minulla on ystäviä jotka pitävät minut oikealla tiellä. Valmistumisjuhlien jälkeen pakkasin kaikki tavarani ja valmistauduin muuttoon. Aluksi pelotti muuttaa pois kotoa, niin kauas äidistäni. Tiesin, että aikuistuminen pelottaa, mutta se on kaikilla edessä. Minua helpotti päästä omilleni asumaan.

Miten päädyin kierrätykseen?

Muuttoni jälkeen. Olin kuukauden työttömänä. Minulle oli aika varattu TE-toimistolle ja sosiaalihenkilölle. Niiden kautta päädyin kuntouttavaan työtoimintaan ompelimolle. Olin ompelimolla 3 – 4 kk. Vaihdoin paikkaa Karvian kierrätyskeskukseen. Olen ollut täällä melkein 2 vuotta. Tarkoitus olisi työllistyä jossain vaiheessa. Olen viihtynyt täällä. Kaikki työkaverit ovat tosi mukavia. Minut otettiin hyvin vastaan. Aluksi pelotti tulla, mutta ajan kanssa pelko lähti.

Olen tullut parhaiten toimeen Kierrätyksen ohjaajan kanssa. Meillä juttua riittää toisillemme melkein joka työpäivä. Olen hänellekin kertonut avoimesti masennuksestani muista asioista. Onneksi hänkin on tosi ymmärtäväinen ja kuuntelevainen ihminen. Joskus on huonojakin päiviä töissä. Onneksi on ohjaaja kenelle voi puhua. Hän on kannustanut minua ja tukenut monessa asiassa. Olen hänelle kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta.

Haluan vielä muistuttaa kaikkia lukijoita. Älkää lannistuko. Jos tulee ongelmia muistakaa aina kysyä apua. Älkää jääkö yksin pohtimaan asioita. Aina on joku kenelle puhua. Apua saa kenestä vain. Esimerkiksi omasta perheestään, ystävästään, opettajastaan, ihan kenestä tahansa. Älä sulkeudu, päästä ihmisiä sydämeesi. Älä pidä ketään pimennossa. Kerro heti, jos jonkin asia vaivaa.

Milla