Olin peruskoulusta hakenut ammattikouluun sähköasentajan puolelle. Olin tällöin yhden projektin asiakkaana. Opiskeluista kaksi viikkoa meni hyvin ja sitten aloin pitämään omaa lomaa jota kesti noin kaksi kuukautta. Silloin todettiin ettei opinnot oikein etene ja jotain tarvitsisi tehdä, joten minut siirrettiin rakennus-alan pienryhmään. Siellä sama kuvio toistui, pari viikkoa jaksoin kunnes mielenkiinto lopahti taas. Sitä kesti hetken kunnes opinnot päätettiin keskeyttää keväällä, kun ei edennyt. Sinä keväänä olin paikallisella kiinteistöhuollolla työharjoittelussa. Kesällä hain uudestaan ammattikouluun ICT-asentajaksi. Siellä roikuin noin puoli vuotta heikolla aktiivisuudella ja keväällä poissaolo-tunteja oli kertynyt reilusti yli 500. Erosin silloin kyseisestä koulusta ja alettiin etsimään muuta tekemistä. Hain samana vuonna yhteishaussa valmentavalle ja kuntouttavalle opiskelupaikalle. Tuona kesänä asiakkuuteni projektissakin päättyi.
Päivät puuroutuivat ja päihteet koukuttivat
Juuri ennen koulun alkua tuli eteen myös ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen. Opiskelut alkoivat samalla kaavalla kuin ennenkin, pari viikkoa kiinnosti jonka jälkeen osallistuminen satunnaista ja harvaa. Ensimmäinen puoli vuotta yksin asumistakin oli melkoista harjoittelua, vaikka olinkin tuetun asumisen asiakkaana. Tuetusta asumisesta sain apua pääasiassa erilaisten lomakkeiden ja muiden virallisten asioiden hoitamisessa, en oikeastaan missään muussa. Puolen vuotta omassa asunnossa jaksoin jotenkin, kunnes päivät alkoivat puuroutua ja tarkoitus alkoi katoamaan. Joka päivä oli samaa eikä tekemistä pahemmin ollut, joten jotain oli pakko alkaa keksimään. Aloin pikkuhiljaa käyttämään enemmän ja enemmän alkoholia ja kotona juova saa nopeasti epämääräisen ”kaveriporukan” ympärilleen, ketäpä nyt pakkasessa jaksaisi istuskella. Siitä se alamäki sitten lähti, viikot olivat viikonlopun odottelua ja aika pitkälti joka penni meni päihteisiin.
Tavaroiden vaihtoa ja asunnoista häätöjä
Sitten kun rahat loppu niin aloin tekemään velkaa tavalla jos toisella. Tavaratkin vaihtoi omistajaa aika hätäiseen kunhan kaapista vaan löytyi jotain juotavaa. Varoituksiakin alkoi isännöitsijältä sadella kun meno oli aika railakasta ja meteliä pidettiin niin kauan kun pysyi hereillä. Häätöhän sieltä tuli ja muutin toiseen asuntooni. Eihän se mitään muuttanut, pääsin vain lähemmäs kauppoja. Sama meno jatkui melko lailla, alussa vähän toki aristelin kun olin häädön saanut, mutta kun ei ollut mitään tekemistä niin ei siinä montaa viikkoa mennyt kun jatkoin taas siitä mihin olin viimeasunnossa jäänyt. Enpä sielläkään kovin kauaa kerinnyt asustelemaan kun vuokraisännältä alkoi taas varoituksia sadella.
Työpajalta uusi alku
Sosiaalitoimen asiakkaana olin ollut koko tämän ajan, ja sieltä kerrottiin että olisi alkamassa työpaja, johon minua oli kaavailtu. Sinänsä tuntui ihan järkevältä, saisi ainakin jonkun rytmin taas arkeen ja siellä lupailtiin pehmeää aloitusta, pari kertaa viikossa. Kuulostihan se paljon mielekkäämmältä kuin se eläke jonne minua tuetusta asumisesta koitettiin saada, ja siihen se yhteistyö sinne loppuikin. Ennen kuin työpajan ensimmäinen päivä koitti, olin juonut toista viikkoa putkeen, päivästä toiseen melko tukevassa humalassa, kun muutakaan tekemistä ei kerran ollut. Koin uudet työntekijät mukaviksi ja aamuisin herääminen oli toisaalta ihan kivaa. Ruusuilla tanssimista aloittaminen työpajalla ei ollut. Aina kun kerkesin, aloin juomaan. Olihan minulla vieläkin yli puolet viikosta vapaata.
Unelmointia ammatista ja omasta mummonmökistä
Pikkuhiljaa aloin tutustumaan työntekijöihin paremmin ja paremmin ja aloin sitoutumaan toimintaan enemmän. Se että olin selvin päin ei enää ollut haitta ja aloin tuntemaan pettymystä itseeni jos en saapunut paikalle sovitusti. Siitä hetki pikakelauksella ja muutin kolmanteen asuntooni 2013 alkupuolella. Kekkereitä on ollut harvakseen ja päihteitä en käytä arkisin ollenkaan, ei kerkeä enkä halua työpajaa niillä korvata. Työpajalla on jatkuvasti mietitty että mitä elämän kanssa pitäisi tehdä ja että mihin täältä etenisi. Nyt kun on vuosi tullut täyteen täällä, alkaa minullakin olla melko hyvät hahmotukset siitä että mitä tuleva saattaisi ja toivottavasti pitää sisällään. Alan taas opiskelemaan aikuiskoulutuskeskuksessa, ihan eri mentaliteetilla kuin aiemmin. Aloin myös suorittamaan järjestyksenvalvojan kurssia ja B-ajokorttia joka jäi kesken 18-vuotiaana. Lähivuosina toivon valmistuvani järjestyksenvalvojaksi ja IT-asentajaksi, sekä että saisin ajokortinkin vihdoin aikaiseksi. Unelmoin aina pienestä mummonmökistä metsän laidalla ja nyt sekin alkaa pikkuhiljaa tuntua jopa mahdolliselta, kiitos työpajan.
