Kuva: Cryonic07 (Own work) [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], via Wikimedia Commons
Yläasteella psykologi totesi mulla olevan vaikeuksia äänteiden erottelukyvyssä ja keskittymisessä. Huh hu tää on nyt sitte sitä ihanaa teiniangstiaikaa…
Yläaste läheni loppua ja suuria valintoja oli alettava tekemään. Parturikampaaja oli ja on aina ollut haaveammattini, mutta sinne en voinut hakea. Kankaanpään ammattikoulussa haetaan vain kolmen vuoden välein parturikampaaja-alalle. Joten olisi pitänyt pitää välivuosi ja se ei meillä kotona tullut kuuloonkaan vaan piti valita joku muu ammatti. Valitsin sitten pakon edellä ravintola-alan cateringin. Toki tuolloin ajattelin vielä, että nyt pääsen helpolla eikä koskaan tulisi läksyjä ym. ja kolme vuotta menisi nopeasti,
Koulu alkoi, luokka oli mukava ja nopeasti tuo ensimmäinen vuosi menikin. Tietenkin olin vielä hyvin motivoitunut koulusta tässä vaiheessa. Tekeminen on se mun juttu, ei lukeminen. Ja näyttämisen halu, että mustakin on johonkin.
Mikä minusta tulee isona?
Tokana vuonna pitikin sitten valita tuleeko musta kokki vai tarjoilija? Valitsin tietenkin tarjoilijan, koska oon aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä ja salissa oleminen oli mulle todella luontevaa. Tässä vaiheessa opettaja vaihtui ja aika nopeasti tuli ilmi, että emme tule toimeen ollenkaan. Opettaja oli mielestäni hyvin ilkeä mua kohtaan ja pieniä sanaharkkoja oli viikoittain. Toki itse olin myös varmasti välillä kamala. Sain kuulla todella kannustavia lauseita kuten esimerkiksi: Musta ei kuulemma koskaan tuu mitään enkä tuu pärjään täällä.
Kerran olin ainoana tarjoilijana koulumme ravintola Ampparissa ja sanoin opettajalle, että en pärjää täällä yksin, kun lounaalle saapuu 30 henkilöä ja kaikille pitäisi lukea lounaslista ja tarjoilla ruuat nenän eteen. Tässä kohtaa opettajani vain tiuskaisi, että kyllä yksi tarjoilija siellä pärjää. Itkuhan siinä tuli ja oli pakko soittaa äitille.
Kaikkea tällästä paskaa alkoi tapahtumaan. Seuraus näistä oli, ettei koulussa kiinnostanut käydä. Harjoittelujaksot kumminkin hoidin kunnialla. Yläasteen ruokalassa olin ja sain kiitettävän. Koskaan en ollut myöhässä ja tykkäsin olla työpaikalla touhuamassa. Mutta vuodesta selvittiin ja pääsin kolmannelle.
Kiusaamisesta alkoi alamäki
Kolmantena vuotena luokkamme henki muuttui täysin. Itse tykkäsin vähän panostaa ulkonäköön ja keittiöpäivän jälkeen laittaa vähän tukkaa. Sitte jouduin meidän luokan “tyttöporukan” silmätikuksi. Ahdisti mennä kouluun kun katottiin päästä varpaisiin halveksien. Tästä alkoi varmaan se pahin alamäki.
Monta kertaa otettiin puheeksi kotona ja koulussa opettajien kanssa tämä kiusaaminen, mutta kukaan opettaja ei puuttunut siihen. “Kuulemma turhaa sanoa kiusaajille asiasta, koska kiusaaminen voi muuttua pahemmaksi”. Mutta se on ihan ok että mun itsetunto tippu alas ja oli pakko käydä terapeutilla miettimässä mikä mussa on vikana? Ja tämäkin selvis myöhemmin kiusaajilta, että ovat kateellisia. Heidän takiaan hiukset lyheni, ei kiinnostanu meikata kouluun, mieluimmin verkkarit jalassa ku farkut, ihan vaan että saisin olla katseilta ja ilkeiltä kommenteilta rauhassa.
Luvattomia poissaoloja kertyi rutkasti varmasti lähemmäs 200 tuntia ja läksyjä oli paljon tekemättä. Edelleen olin se häirikkö koulussa eikä tullut kuuloonkaan että valmistuisin samaan aikaan kuin muut. Harjoittelujaksot suoritin Karviassa Hellun Herkussa ja Kankaanpäässä ravintola Oivassa. Hellun Herkusta sain kiitetävän ja Oivasta hyvän arvosanan.
Kannustusta Valtista
Siirryin sitten Työpaja Valttiin. Valtissa koulunkäynti parani. Sain olla yksin omassa rauhassa ja tehtävätkin alkoivat vähentyä. Päättötyön sain valmiiksi ja näytön suoritin. Ihmiset Valtissa olivat paljon kannustavampia ja iloisempia ja se vaikutti suuresti omaan asenteeseen taas opiskelua kohtaan. Ihaninta tässä oli se, että Valtin opettajani oli hyvin kannustava ja aidosti auttoi mua miettimään tulevaisuutta. Kokeet sain suorittaa täydessä hiljaisuudessa mikä oli hyvä, koska mulla on se keskittymishäiriö niin sain täyden hiljaisuuden. Näitä ei aiemmin amiksessa huomioitu.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin myöhemmin sain paperit koulusta ja todistus oli mulle mieleinen. Hyvät numerot sain kaikista ja harjoittelu jaksot lähes kiitettävät kaikkista. Joten sen haluan sanoa että on ihmisiä jotka tykkäävät istua koulunpenkillä ja lukea. Itse en kuulu niihin. Opin tekemällä ja nautin siitä kun saan tehdä asioita.
Pätkätöitä ja uudelleen kouluun
Nykyhetki; ollaan tietenkin sovittu mun yhden kiusaajan kanssa asiat ja ollaan tällä hetkellä erittäin hyviä ystäviä. Enkä kaunaakana oo kantanu. Nää asiat on tehny musta vahvemman ihmisen ja muokannu musta tän mikä mä nyt oon.
Koulun jälkeen tein pieniä pätkätöitä. Työpaikkoja olivat mm. Ikaalisten kylpylä (pikkujouluaikaa), Porin Jazzit Suomalaisella Klubilla tarjoiluhommissa, lihajaloste korpelassa.
Myöhemmin menin töihin Music Club Americaanoon. Viihdyin siellä noin vuoden, kun aloin miettimään mitä haluan tehdä? Kankaanpäästä pois vaihtoehto kuulosti loistavalta. Niimpä hain jälkihaussa matkailualalle Kittilään ja parturikampaaja-alalle Kuopioon. (tää oli itseasiassa itelle noloo koska piti laittaa yläasteen todistus sinne ja aattelin etten pääse mihkään sillä keskiarvolla 6,1)
Kuinka ollakkaan sain paikan Kittilästä ja viikko oli aikaa muuttaa Lappiin. Jätin kaiken taakse ja tavallaan uusi elämä alkoi. Uus paikkakunta ja kaukana kotoa. Harvemmin täällä Kankaanpäässä tuli käytyä. Molemmat harjottelujaksot suoritin Jämillä Jämikeskuksessa. Sain sieltä kokemusta ja ammattitaitoa lisää. Näistäkin jaksoista sain molemmista kiitettävät todistukseen.
Lapissa olin mukana erilaisissa edustushommissa kuten, Alpine Ski World Cup Levi palkintojen jakajana mikä oli aivan loistava kokemus! Myöhemmin keväällä olin Congressi avustajana ammattikorkeakoulujen kansainvälisillä päivillä. Opiskelin Lapissa vuoden ja tulin sieltä monta kokemusta rikkaampana takaisin. Jatkoin syksyllä toisen vuoden täällä Kankaanpäässä ja sain todistuksen ajallaan.
Mitä seuraavaksi?
Koulun jälkeen olin noin pari viikkoa työttömänä kunnes yksi kaveri vinkkasi Kankaanpään Ravintolamaailmasta eli buffa/hessburger. Niimpä otin sinne yhteyttä ja pääsin töihin. Buffassa olin 1,5 vuotta kunnes tuli yt:eet vastaan ja aloin taas miettimään mitä nyt?
Päätin ottaa yhteyttä Jämille. Kävin haastattelussa ja puristettiin kättä ja tehtiin työsopimus eli työpaikka oli minun. Seuraavana päivänä menin buffassa pomoni juttusille ja sanoin että haluan irtisanoa itseni ja hyvillä mielillä sain melkein heti sitten aloittaa Jämillä työt.
Jämikeskuksessa olin vuoden. Työ oli mukavaa ja nautin silloin olostani siellä. Työ oli hyvin monipuolista porojen hoidosta laskutukseen. Työkaverit olivat loistavia sai nauraa ja nauttia siitä mitä sillä hetkellä teki. Työn loppuminen oli kyllä tiedossa mulle, koska olin siellä sijaistamassa. Silloin kun kuulin että enään kaksi viikkoa töitä niin kyllä lähdin itkien töitten jälkeen kotiin. Silloin tuli ekaa kertaa sellainen olo että ei en halua olla työtön! Miten olla työtön? Osaanko olla työtön? Viimeinen päivä koitti ja oli taas sanottava heipat ja alettava miettimään mitä sitä sitten tekisi?
Tammikuu 2017
Kerkesin olemaan viikon pari työtön ja työkkäristä soitettiin. Kävin työkkärin kautta sitten jollakin kurssilla missä opetettiin tekemään cv ja hakemaan töitä. Itse koin tämän aika turhaksi, koska mielestäni osaan hakea töitä. Myönnän kyllä että huono oon puhumaan tai kehumaan itseäni kellekkään. Toivon aina että no kyllä ne huomaa millanen oon sitten jos pääsen töihin.
Kurssin jälkeen otin yhteyttä Valttiin itseasiassa Harriin että nyt on kinkkinen tilanne töitä tarvis saada koska en halua olla kotona. Niimpä sitten pohdittiin ja pähkäiltiin kahvikuppien ääressä että mikä olis. Harri järjesti mulle Honkajoelle Honka Hoviin työhaastattelun ja se meni mielestäni ihan ok. Paremmin ois voinu kyllä mennä, mutta olin ihan tyytyväinen. Olin myös hakenut Ti-Ti Nalle Taloon Ikaalisiin joten nyt odottelin.
Tässä välissä olin Kankaanpään Seurakunnalla töissä lapsikerhoissa tuurailemassa mikä oli mukavaa. Opin uusia asioita ja sain taas kokemusta.
Nallejen kanssa samaan taloon
Huhtikuussa sain sitte sähköpostia että mut valittiin Ti-Ti Nallen Taloon rekryihin. Toki suostuin osallistumaan. Pahaa aavistamatta siellä oli tanssia ja yksinlaulua mitä jännitin aivan hirveesti piti improvisoida todella paljon, mutta rekry päivä oli aivan loistava silloin siellä lavalla tanssiessa “nallebiisien tahtiin” tajusin että joo tää on mun juttu! Haluun tänne töihin joten annoin itsestäni enemmän kun sen 100 %.
Ekan päivän päätyttyä sain kuulla että pääsen yksilöhaastatteluun ja jännitti todella paljon. Seuraava päivä koitti ja oli haastattelu. Ja hyvin meni sain paikan ja tuossa se kesä sitten meni ja hyvin menikin. Jäin Ti-Ti Nallen Taloon kirjoille mutta tällä hetkellä on hiljaista koska on tulossa talvi ja nalletalo on auki vain viikonloppuisin. Eli taas etsimässä jotain lisätyötä… Toki haave olisi saada työpaikka missä saisi olla ettei tarvisi aina vaihtaa ja mennä jonnekkin muualle, Jos joskus sais olla yhdessä paikassa ja antaa se koko työpanos sinne ja pärjäisi vielä elämässä.
(Tuolta Honkajoeltakin kyllä ilmoitettiin että oisin ollut tervetulut töihin heille, mutta olin juuri samana päivänä kirjottanu Nalletaloon nimet alle papereihin joten se sitten jäi.)
